On vaikea päättää kummat ovat pahempia, aamut vai illat. (vai kenties se liian pitkä aika siinä välissä?) Aamulla kun herää, on muutaman sekuntin ihan normaali olo. Sen jälkeen suru salamannopeasti täyttävää mielen ja iso klöntti kipua täyttää rintakehän. Ruoka ei maistu, ja se on omiaan kertomaan kuinka huonosti voin. Minulle maistuu ruoka aina.
Nyt pitää lähteä kummitytön kanssa shoppailemaan ja jo pelkästään hänen takiaan yritän pitää kivun kurissa. Eilen onnistuin siinä äärimmäisen huonosti. Monissa asioissa toinen päivä on kuitenkin se vaikein, joten saas nähdä mitä päivä tuo tullessaan.
Eilen illalla lohduttoman synkkyyskohtauksen jälkeen saavutin hetkellisesti hyvän olon ja näin tulveisuuden, jossa olen ilman Häntä ja voin hyvin. Tällaiset visiot pitäisi saada jotenkin iskostettua takaraivoon, sillä ne antavat voimia päästä eteenpäin. Pitää seuraavalla kerralla painaa mielikuva mieleen ja yrittää löytää se uudestaan ja uudestaan synkkyyden syövereissäkin. Hyvän olon saavuttamisessa auttoivat keskustelu läheisten ihmisten kanssa. Pienen tsemppauksen avulla muistin hetken, että olen sittenkin ehkä ihan ok ihminen. Ja tämän tunnetilan avulla sain nukuttua pitkät yöunet ensimmäisen kerran moneen viikkoon. Lisäksi näiden ajatusten kirjoittaminen ylös auttaa.
Luin eilen yöllä myös muutamia googlen avulla löytämiäni erosivustoja ja niistä on kyllä ollut apua jo nyt monellakin eri tasolla. Ensinnäkin se muistuttaa, että noin 100 miljoonaa ihmistä käyvät samaa vaihetta läpi. Ja toisaalta siitä, että oikenlaisella ajatusmaailmalla erosta voi saada hyötyä tuleviin suhteisiin ja eron käsittelyyn löytyy prosessi, tai oikeastaan useita erilaisia prosesseja. Onkohan kenelläkään hyviä vinkkejä parhaiten toimivasta prosessista?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti