Asuntokauppoja ja vappua

Tänään on uuden elämäni ensimmäinen päivä. Klo 12:45 ostan exältäni hänen puolikkaan yhtisestä asunnostamme ja sen jälkeen pääsen todenteolla keskittymään yksinolemiseen ja haavojen nuolemiseen. Olo on suhteellisen kaamea. Sama tuttu klöntti ahdistusta rinnassani palasi tänä aamuna. Mutta se lienee vain luonnollista. Tämä on viimeisiä isoja asioita hoidettavan eron suhteen. Ehkä tämän jälkeen pääsee jotenkin käsittelemään sitä karua todellisuutta, joka elämääni on varjostanut.

En meinaa vieläkään uskoa, että itseasiasa tasan viisi viikkoa sitten olin parhaillaan onnellisena lentokoneessa menossa ansaitulle lomalle ja autuaan tietämättömänä siitä, että viiden viikon päästä tulisin olemaan ostamassa asuntoa kokonaan omakseni. Näin se elmän välillä on yllätyksellistä (ja naiset myös).

Asioita, joita haluan myös tähän kirjoittaa itseäni varten ylös, ovat ne huonot puolet Hänessä jotka haluan muistaa siinä vaiheessa kun huono olo iskee ja haaveilen taas "ihanasta" yhteiselosta.

- Hän oli vimeisen puoli vuotta täysin etäällä minusta. Emme edes enää nukkuneet lähekkäin koska se ei tuntunut enää oikealta
- Hän keskittyi niin paljon itseensä, ettei huomannut kuinka olin vihdoin päässyt urasta johtuvasta elämän ala-aallosta yli. Hän ei huomannut kuinka onnellinen olin verrattuna muutamaan aiempaan vuoteen. Hän ei tainnut enää edes kiinittää minuun huomiota.
- Hän ahdistui siitä, että yritin auttaa häntä pääsemään omien ongelmiensa kanssa sinuiksi. Autoin häntä rahaongelmissa ja pyöritin kotia, jotta hän voisi keskittyä omiin juttuihinsa (ja sen hän kyllä tekikin, mutta vei sen hieman liian pitkälle... :-/ ). Hän ei siis arvostanut minun apuani.
- Hän ei arvostanut minua muutenkaan.
- Hän on pohjattoman negatiivinen lähes aina
- Hänen perusilmeensä on kireä ja negatiivinen
- Hän ei hymyile tarpeeksi (rakastan hymyilyä ja hymyileviä ihmisiä. Siitä tulee lämmin olo)
- Hän kritisoi lähes kaikkia ihmisiä ja pitää ehkä vain itseään tarpeeksi hyvänä
- Hän ei osaa nauttia elämästä (tai ei osannut ainakaan minun kanssani)
- Hän ei ole sosiaalinen (hän omalta osaltaan auttoi minua tappamaan oman sosiaalisen elämäni)
- Hän ei halunnut tehdä kanssani oikeastaan mitään. Yhdessä syöminen ja sarjojen katselu samalla kuin hän oli koneella ja teki töitään läppärillä, olivat ainoat yhteiset hetket mitä meillä oli.
- Hän on synnynnäinen erakkoluonne, joka viihtyy pääosin yksin
- Hän ei osaa hoitaa käytännön asioita
- Hän ei enää jaksanut tai osannut auttaa minua huonoina hetkinäni
- Hän ei osannut enää tehdä kodistamme minulle kodin tuntuista (enkä tarkoita, että naisen pitää leipoa ja siivota, vaan tarkoitan sitä tunnetilaa, mikä syntyy, kun tulee kotiin ja siellä on ihana nainen vaikka vain nokosillakin. Tätä on vaikea selittää.)
- Hän ei ollu kiinnostunut yhteisistä asioistamme
- Hän ei osannut nähdä yhteistä tulevaisuutta (niin kuin en minäkään)
- Hän on muuttunut pinnalliseksi.
- Hän on muuttunut itsekeskeisemmäksi kuin ennen.
- Hän ei enää tuntunut oikeasti rakastavan musiikkiakaan. (eikä kirjoja eikä mitään mitä ennen niin ihannoi)
- Hän muuttui ja kasvoimme erillemme

Riittäköön tämä lista hetkeksi. Ja siis vaikka lista on rajun kuuloinen, niin se ei tarkoita että Hän olisi läpeensä paha ihminen. Ei missään nimessä. Tilanne oli huono ja tilanteet ajavat ihmiset tekemään huonoja tekoja... Ja tämä lista on tehty itseäni varten, jotta muistan ne pahat asiat. Hyviä asioitakin tulisi pitkä lista, varsinkin jos muistelisin suhteemme alkua. Mutta niitä muistelen vasta muutaman kuukauden päästä ihan itseni takia...

Hyvää vappua kaikille!