Hurraa uusi aika ja nettiyhteisöt. Facebook ero hoidettu ja takana muutama itkuinen hetki, röökiä ja jallua. Taas yksi askel pidemmällä kohti omaa uutta itsenäistä elämääni.
Yleinen alakuloisuus vaivaa kokoajan, mutta onnekseni olen huomannut, että se lamaannuttava paha olo, josta viime viikkoina olen kärsinyt, on puolittunut voimakkuudessa. Edistystä on siis tapahtunut, uskomatonta kyllä. Perjantaina paha olo oli niin voimakas, että piti keskittyä vain hengittämiseen ja pieniin asioihin ja olo oli sellainen, että jos hengissä selvitään, niin hyvä. Nyt paha olo on kova, mutta siitä pystyy pääsemään yli ja tekemään yksinkertaisia asioita, jopa työtä. Hirveän luovio juttuja ei vielä oikein pysty taklaamaan, mutta simppelimmät pienemmät taskit onnistuu. Edistystä. Ensi viikkoa odotellen.
Niin, ja kaiken tämän keskellä Hän kysyi äskettäin mailissa, että voisiko hän pitää tavaransa luonani kesäkuuhun asti, kun on viakea löytyää vuokrakämppiä. Pieni osa minussa kyllä haluaisi olla empaattinen, mutta pakko tässä kai on vain yrittää suojella itseään ja pakottaa Hänet pois tavaroineen elämästäni, että pääsen keskittymään itseeni ja uuteen alkuun. En voi nähdä Häntä ollenkaan, enkä nähdä Hänen tavaroitaankaan, sillä ne kaikki muistuttavat Hänestä ja myös Hänen uudesta miehestään. Totaalinen deletointi on paikoillaan.
Yritän joka päivä tehdä jotain konkreettista eron edistmiseksi. Tämän päivän eroa eteenpäin vievä asia oli poistaa hänet Facebook kaverilistaltani, jotten vahingossakaan näe hänen statuksiaan enää - itsesuojelua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti