Huomenna näen Hänet ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon. Tämä päivä on ollut ehkä tuskallisin tähän astisista. Hetkeksikään ei ole oikein onnistunut pääsemään pois huonosta fiiliksestä. Iso klöntti pahaa oloa taas rinnassa, eikä mitään keinoa saada sitä pois. Huh, toivottavasti ei ole hirveän montaa tällaista päivää tulossa, koska kohta on pakko ottaa apuun kemikaaleja tai muuta apua, että pystyy edes selviytymään itsensä ruokkimisesta/muista arkiaskareista. Puhumattakaan normaalista työnteosta. Yllättävää kuinka vahva vaikutus huonolla ololla voi olla ihmiseen. Olen viidessä vuodessa unohtanut täysin, kuinka vaikeaa eroaminen on minulle. Olen ilmeisesti todella kiintyvää sorttia ja toisesta luopuminen on minulle erittäin vaikeaa.
Taidan tällä hetkellä olla täysin paniikissa, enkä osaa oikein purkaa sitä tunnetta. Ehkä se kasvotusten kohtaaminen auttaa pääsemään eteenpäin seuraavaan vaiheeseen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti