Yötapaaminen

Näimme keskellä yötä kun tulimme samaan aikaan kotiin. Olin todella vihainen ja suunnilleen kävin käsiksi häneen, kun hän oli luvannut hoitaa koiraa, mutta olikin jäänyt baariin. Viha oli ylitsevuotavaa. Hävettää hirveästi jälkikäteen, mutta koira on kuin lapseni tällä hetkellä ja hän petti luottamukseni tässäkin ja tunteet vyöryivät yli. En siis onneksi tehnyt mitään vakavaa, mutta pelottava tunne oli huomata, että tarpeeksi vaikeassa tilanteessa ja vihaisena ihminen voi olla arvaamaton. Saapa tätäkin miettiä taas hetken.

Sain myös tietää kuka se mies on ja hän on erään bandin laulaja. Itse olen musikaalinen ihminen, mutta olen ajautunut tekemään töitä muulla alalla. Musiikki on minulle aika arka aihe, kun edelleen ajoitain mietin, että olisiko minun pitänyt tehdä siitä itselleni ura. Nyt kun Hän on löytänyt musiikkimiehen itselleen, se syö itsetuntoani isolla tavalla. Täysin tyhmäähän se on, Hän tuskin jätti minua sen takia, etten ollut saanut tehtyä tarpeeksi hyviä biisejä, mutta tietyllä tavalla se kuitenkin osui arkaan paikkaan. Nyt minun on vaikea kokea olevani parempi kuin hän, sillä hän tekee sitä, mitä itse en ole uskaltanut lähteä tekemään. Ja olisi tärkeää, että voisin jotenkin kokea olevani parempi kuin hän oman eteenpäin pääsemiseni takia. No, nämä ovat ätllaisia aamuneljän ajatuksia ja huomenna on onneksi uusi päivä. Toivottavasti olo on parempi kuin mitä tänään illalla.