Rakkaudesta ja suhteemme alusta

Onnistunut ihmissuhde vaatii kaksi asiaa:
1. kaksi ihmistä, jotka rakastuvat ja rakastavat toisiaan
2. sopivan ajoituksen, jossa kumpikin ovat valmiita rakentamaan suhdetta

Kun ystäväni kärsivät sydänsuruista tai epäonnistuneista suhteista, kerron heille usein tuästä totuudesa, johon itse vahvasti uskon. Rakkaus itsessään ei riitä vaan tarvitaan vielä oikea ajoitus. Pitää olla oikeanlaisessa elämänvaiheessa, jotta rakkaus saa hyvän pohjan. Juuri saarnasin tätä totuutta ystävälleni, joka vastaeronneena yrittää saada suhdetta toimimaan toisen vastaeronneen kanssa. Samalla kun yritin auttaa häntä ongelmassaan aloin miettiä omaa tilannettani ja sitä, etten koskaan ole osannut katsoa omaa nyt päättynyttä suhdettä tästä perspektiivistä.

Suhteemme alku oli hyvin hankala. Olin itse nelivuotisen suhteen loppusuoralla, kun tapasin Hänet. Hän oli ihana, älykäs, lahjakas, täynnä elämää (ja puhetta) ja ihastusta minuun. Ja kyllähän minä häneen ihastuin - sukat pyörivät jaloissani. En osannut vastustaa Hänen kiusaustaan ja loppujen lopuksi päädyin elämäni ensimmäisen (ja viimeisen) kerran pettämään silloista tyttöystävääni Hänen kanssaan. Silloinen suhde päättyi, ja olin hyvin sekaisessa tilassa pitkään. Jouduin käsittelemään sekä pitkän suhteen loppumista että myös omaa törkeää käytöstäni. Olin iihen asti aina voinut katsoa itseäni peiliin ja sanoa, että olen hyvä ja kiltti ihminen. Yhtäkkiä olin tehnyt jotain, mikä sai sisukseni kääntymään ylösalaisin. Olin pettänyt ihmistä ja vienyt luottamuksen sillloiselta avovaimoltani, jota suuresti arvostin ja rakastinkin vielä.

Sekä eron, että pettämisen käsittely vei minulta kuukausia ja koko tämän ajan Hän oli mukana kärsimässä kanssani. Voin huonommin kuin koskaan elämässäni. Saatoin yhtenä päivänä vannoa Hänelle, etten koskaan enää halunnut nähdä häntä. Seuraavana päivänä saatoin mennä hänen ovelle kolkuttelemaan anteeksi pyydellen. Välillä itkin hänen olkapäätään vasten, välillä olin todella etäinen. Tätä jatkui 3-4 kuukautta, kunnes tilanne rahottui ja kuin ihmeen kautta Hän oli kestänyt kaiken ja pääsimme suhteemme alkuun.

Valitettavasti tuo lähtötilanne on kuitenkin ilmeisesti leimannut suhdettamme siitä lähtien. Esimerkiksi valta-asetelma oli alusta asti pielessä ja kallelaan minulle. Vasta nyt eron hetkillä se oli vihdoin hetken toisin päin. Hänellä oli valta minuun. Samoin luottamus, joka on jokaisen toimivan suhteen perusta, alkoi murentua heti alusta lähtien. Sanoin hänelle liian usein asioita, joita hän ei todennäköisesti tähän päivään mennessä ole unohtanut.

Hän sanoi eron keskellä, ettei meillä ole ollut yhtään hyvää kautta suhteessamme. Itse en ole ihan samaa mieltä, mutta ehkä siinä on kuitenkin paljon totutta. Huonon alun takia, suhteemme ei koskaan saavuttanut normaalia kehitystään.

Olimme yhdessä vaikeasta alusta huolimatta lähes 5 vuotta ja minulle on jäänyt iso joukko hyviä ja ihania muistoja siitä ajasta. Olen myös oppinut itsestäni pajon sinä aikana. Se pieni (tai ajoittain aika isokin) osa minusta, joka on taipuvainen jossitteluun, miettii kokoajan, että mitäs jos olisimmekin tavanneet paremmisa olosuhteissa. Olisiko Hän ollut oikeasti elämäni nainen ja vain ajoitus petti. Tähän ajatusleikkiin en kuitenkaan enää halua lähteä mukaan. Ja nyt yritän kuunnella niitä neuvoja, jota niin kernaasti annan toisille. Onnistuneeseen suhteeseen tarvitaan sekä rakkaus että ajoitus. Ja jälkimmäinen meiltä puuttui.

Kun seuraavan kerran potentiaalinen elämäni nainen tulee vastaan, haluan että ajoitus on kohdallaan. Ja tämä lienee suurin motivaattori pääsemään tästä erosta yli kokonaisena ja onnellisena ihmisenä. Lisäksi tiedän, että olen seuraavassa suhteessa vielä parempi mies kuin osasin nyt olla. Ehkä tässä on jo alkanut tulla toivoa ajatuksiin, ainakin näin hetkittäin.