Takaisin Suomessa

Suomessa ollaan. Keskustelut käyty ja intuitioni oli oikeassa. Hänellä on uusi ihastus.

Oli kummallista tulla kotiin. Hän tuoksui erilaiselta kuin musitin ja näyttikin jotenkin vieraalta. Sitten kun hän aloitti puhumaan, en meinannut tunteä hänen ääntään. Niin paljon loppujen lopuksi saa aikaa 3 viikon poissaolemisella ja päätöksellä erota.

Kävimme keskustelun kimppuun ja minä vielä kerran yritin tsempata (hävettää näin jälkeenpän) meitä yrittämään uskoa yhdessä tähän suhteeseen. Mutta loppujen lopuksi hän kertoi, että hänellä on jonkinlainen ihastus toiseen mieheen. En itse edes sisäistänyt sitä kunnolla heti. Olin arvannut tämän jo 3 viikkoa sitten (uskomatonta kuinka helppoa sitä on huomata muutokset kumppaninsa käytöksessä), mutta kunhä kertoi asian, jatkoin edelleen rakentavaan sävyyn ja yritin saada häntä näkemään järkeä suhteessamme. Sitten jossain vaiheessa totuus iski, ja aloin miettiä, että miksi minä yritän saada häntä näkemään suhteemme vielä mahdollisuutena. En ole itse ollut kovinkaan tyytyväinen pitkään aikaan. Olen toki yrittänyt vähän parantaa käytöstäni ja tsempata ja olla hänen tukenaan, mutta en ole itsekään suhteelta paljoa saanut. Miksi minä nyt tässä vaiheessa, kun hän ulkomailla ollessani on ihastunut uuteen mieheen, yrittäisin vielä pelastaa suhdetta? Mitä on ehnää pelastettavaa. Nyt on tärkeintä pelastaa itseni ja unohtaa Hänet.

Pikantti yksityiskohta keskustelussa oli se, että kun aloimme sitten käydä läpi käytännön asioita ja päädyimme pohdiskelemaan asuntoja ja hänen pois muuttamistaan, hän itki kun mietti sitä, että menettää upean terassimme!!! Näin jläkikäteen jäi vähän huono fiilis siitä, että tässä vaiheessa hän ikävöi terassiamme, ei minua. Uskomatonta. Nyt pitää lähteä kohta liikenteeseen ja ihmisten ilmoille tuulettumaan.