Ottaen huomioon, minkälainen ihmisraunio olin perjantaina, meni eilinen yllättävän hyvin. Aamu oli haastava, mutta loppupäivänä pystyin keskittymään muihin asioisin ja Hän ei ollut mielessäni erityisen paljoa. Yöllä nukkumaan mennessä alkaa tietenkin aina pieni kelaaminen ja tällä hetkellä nukkumaan menemistä myös pelkää. Joskus nukahtaa nopeastikin, joskus taas pyörii ajatustensa kansa useita tunteja, ennen kuin uni tulee. Aamulla sama jatkuu. Ehkä se rauhoittuminen ja vaaka-asennossa oleminen antaa liikaa tilaa ajatuksille.
Viime yönä mukaan tulivat lisäksi unet. Jotenkin tuntuu julmalta, että alitajunta laittaa yön ajakasi käymään läpi erilaisia tilanteita Hänen kanssaan. Mukana oli yksi uni, jossa kävimme läpi muuttoa jostakin paikasta. Tuohon ei taideta unianalyysia sen enempä tarvita. Toinen uni oli seksuaalinen, jossa itse kohde oli aluksi joku muu, mutta jälkipuinnin teki Hän. Ja jälkipuinnissa Hän kommentoi kuinka vaikeaa hänen oli ollut päästä tunnelmaan syyttävästi. Tähän uneen myös heräsin klo 7:00 sunnuntaiaamuna ja nyt yritän vähän purkaa ajatuksia, jotta pääsisin vielä unten maille muutamaksi tunniksi.
- - - 2 tuntia unta - - -
Eilisestä vielä sen verran, että muutamana hetkenä eilen alkoi ilmetä myös uutta tunnetta - vihaa. Tai ehkä tarkemmin vihaisuutta ja suuttumusta. Se tapa millä ero tapahtui (toki myös omalla avustukellani) siten, että olimme yli 2000 km päästä toisistamme, herättää suuttumusta. Toisaalta myös yleisesti ottaen se, että Häneltä vain loppui usko suhteeseemme myös satuttaa ja vihastuttaa.
Olen ehjästä perheestä ja minulle on kasvanut terve luottamus (tai ainakin tätä eroa ennen oli) kaikkiin erilaisiin suhteisiini: perhesuhteisiin, parisuhteisiin ja ystävyyssuhteisiin. Kävin juuri loppuneen suhtteeni aikana läpi erittäin vaikean kauden elämässäni, jossa voin huonosti asioista, jotka eivät liittyneet suhteeseemme. Tämä kausi lienee yksi tärkeä syy siihen, että Hän ei koskaan saavuttanut luottamusta minuun ja suhteemme tulevaisuuteen. Exäni on myös menettänyt isänsä vaikeissa olosuhteissa ja Hänellä on todennäköisesti siitäkin johtuen ongelmia saavuttaa samanlaista luottamusta ihmissuhteissaan, kuin mitä minä lähes automaattisesti muodostan kaikkii ihmisiin. Tämä erilainen luottamuspohja ja se että Hän ei loppujen lopuksi puhunut luottamusongelmastaan minulle, aiheuttivat sen, että tämä yhtäkkinen suhteen loppuminen tuli minulle suurena yllätyksenä. Ja yllätykset satuttavat pahasti ja yrittävät murentaa myös omaa luottamustani. Toivon, että suruajan jälkeen pystyn jatkamaan samanlaisella luottamuksella parisuhteissa kuin ennen.
Juuri nyt en tietenkään osaa edes kuvitella, että joskus olen taas parisuhteessa ja että pystyisin edes rakastamaan muuta naista kuin Häntä, mutta todennäköisesti tämäkin aika vielä tulee.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti