Eka yö omassa kodissa

Kello on neljä aamuyöllä ja olen ensimmäistä yötä omassa kodissani, jonka exältä ostin torstaina. Apunani on toki iso joukko etanolimolekyylejä, mutta silti on yllättävän hyvä ja vapautunut olo. Asioiden finalisointi ja tunne siitä, että vihdoin voin oikeasti olla näkemättä häntä enää koskaan antaa paljon voimia. Ja toisaalta se, että minä pystyin jäämään tähän asuntoon, antaa paljon iloa ja toivoa tulevaisuudesta.

Löysimme aikoinaan yhdessä (tai itseasiassa minähän tämän löysin, mutta sanotaan nyt niin, että ostimme tämän yhdessä) ihanan asunnon, jossa on kattoterassi, yli neljä metriä huonekorkeutta ja yleisesti mahtava tunnelma. Nyt minä jäin tähän ja ostin Hänet pois tästä ja tajuan kuinka paljon oikeastaan rakastan tätä asuntoa. Muutaman kuukauden päästä en edes muista, että Hän asui täällä ja saan nauttia elämästäni täällä joko yksin tai jonkun uuden ihanan ihmisen kanssa. Hän sanoi minulle eron keskellä, kuinka onnekas olen, kun voin jäädä tähän. En halunnut häntä loukata, joten en sanonut mitään, mutta tosiasia on se, ettei onnella ole sen kanssa mitään tekemistä. Minä (toisin kuin hän) osaan hoitaa käytännön asiani niin, että olen suhteellisen nuoresta iästä huolimatta kykeneväinen omistamaan pankin avustuksella tämän kaltaisen ihanan asunnon. Hänellä ei itsellään ole rahaa maksaa edes uuden vuokra-asuntonsa vuokratakuuta. Outoa, että olen elänyt ihmisen kanssa, joka ei osaa hoitaa elämäänsä.

Minulle tulee välillä sellainen olo, että minä olen mahdollistanut Hänelle hienon elämän, ihanan asunnon, hyvän elintason yms. Ja nyt kun erosimme, hänellä tuntuu olevan vaikeinta luopua juuri näistä puitteista, jonka yhdessä olemme luoneet. Minä jään näihin samoihin puitteisiin ja hän muuttaa jonkinlaiseen murjuun ja joutuu kokoamaan käytännön elämänsä ja selviämään isoista luottokorttilaskuista yms. Ironista tässä kuitenkin on se, että minä olisin luopunut kaikesta maallisesta hänen vuokseen. Rakastin häntä ihmisenä ja kaikki tämä muu ympärillä oleva on sen rinnalla vähäpätöistä. Hänen kanssaan olisin voinut asua vaikka savimajassa. Hän sen sijaan lähinnä ikävöi näitä maallisia asioita, joita ympärillämme oli. Minua ihmisenä hän ei välttämättä tule niinkään kaipaamaan. Ja tämä on todella outoa tajuta.

Kun tapasin Hänet 5 vuotta sitten, hän oli huolittelematon risoihin farkkuihin ja ylisuureen villapaitaan pukeutuva luonnonkaunis nainen. Hän arvosti henkisiä asioita ja ajattelua sekä keskustelua. Nyt eron keskellä olen yhtäkkiä tajunnut, että sitä naista ei enää ole olemassa. Hän on nykyään pinnallinen, itsekeskeinen ja materialistinen ihminen, jonka elämä pyörii kenkien, tunikoiden ja hyvän näköisten itsestä otettujen kuvien ympärillä. Nyt hänelle on tärkeää, että hän (ja hänen elämänsä) näyttää hyvältä ja viestii hänen kadehdittavaa elämäänsä. Ja minä en enää sopinutkaan tähän kuvaan. Tietyllä tavalla Hän on varmasti huomannut, että hänen oma imagonsa kärsii erostamme, sillä ne hienot puitteet, mitä olimme yhdessä luoneet, häviävät hänen elämästään. Mutta ilmeisesti minä omine perhekeskeisine arvoineni en enää sopinut hänen pinnalliseen life style -imagoonsa. Nyt oli aika saada viileä bandin keulahahmo, jotta hänen vierellään olisi hänen tasoisensa pintaliitäjä ja katu-uskottava hahmo.

Mutta en tarkoita tällä, että kokosin alemmuudentunnetta hänen uutta miestänsä kohtaan. Alussa tunsin sitä paljonkin. Mutta nyt olen ymmärtänyt, että olen erittäin mukava, sydämmellinen, komea, hauska, herkkä ja luotettava mies, joka haluaa jatkossa tehdä elämänsä rakkaille ihmisille mahdollisimman hyvän olon. Olen kykeneväinen sitoutumaan ihmiseen ja parisuhteeseen paremmin kuin osasin kuvitellakaan (Sen opin tämän eron yhteydessä). Jos Hän ei sitä osannut nähdä tai arvostaat, niin löydän varmasti jonkun, joka osaa. Nyt minun pitää vain olla kärsivällinen ja odottaa, että sydämeni päästää irti Hänestä. Sen jälkeen alkaa uusi ihana vaihe elämää. Olen romantikko ja tiedän, että rakastun taas uudestaan. Ja sitä rakastumisen tunnettahan ei oikeastaan voita mikään maailmassa. Nyt saan kokea sen vielä kerran ja ehkä vihdoin rakentaa sen pohjalta kestävä kumppanuus jonkun ihanan naisen kanssa. Pitää vain osata odotella rauhassa, että se nainen tupsahtaa elämääni. Tervetuloa!