Kirjeenvaihtopäivä

Olen eroamisoppaiden mukaisesti pitänyt kontaktin täysin minimissä Häneen, mutta tänään jotenkin tuli sellainen olo, että viiden vuoden suhdetta ei vaan voi yhtäkkiä lopettaa ilman pientä kanssakäymistä ja keskustelua siitä, mitä me tunnemme ja miten voimme. Rikoin siis kommunikaatiokieltoa ja voin kertoa, että olo paheni välittömästi. Surun määrä lisääntyi ja jouduin usean päivän tauon jälkeen jopa hieman itkemään.

Mutta uskon myös, että tämä oli pakollinen juttu. Tämän olisi toki voinut tehdä vähän myöhemminkin, mutta uskon että tästä oli apua meille molemmille. Välitän tietysti vieläkin miten Hän voi ja toivon, että hänkin sai irti jotain ja sai pohdiskeltavaa, jotta Hän pystyy itse käymään asiaa läpi uuden ihastuksenkin keskellä. Ja ennen kaikkea itelleni oli tärkeä kuulla miten hän näki tämän meidän eron nyt jo muutaman viikon jälkeen. Emme näe asioita niin erilailla kuin kuvittelin, mutta toki näkemyseroa vielä löytyy. Toisaalta tajusin myös, ettei sillä lopulla oikeastaan ole merkitystä ainakaan hetken päästä. Toki hylätyksi tuleminen vaivaa minua vielä pitkään, mutta toisaalta tärkeintä tässä on päästä rehellisesti ja tosiasiat tuntien eteenpäin.

Lisäksi päivän tärkeä saldo oli myös se, että näen Hänet nyt vähemmän negatiivisessa valossa. Hän on sekaisin omassa kriisissään ja voi huonosti. Ja kun olen vastaavan kriisin käynyt vajaat viisi vuotta sitten läpi itse, niin yritän hakea sitä kautta ymmärtämystä. Uskon, että on tärkeää oman eteenpäin menemiseni kannalta, etten itse syyllistä Häntä erosta liikaa. Loppu toki oli Hänen tekojaan minun mielestäni (Hän näkee asian hieman toisin), mutta loppu olisi tullut pian aika todennäköisesti tavalla tai toisella.

Nyt pystyn ehkä taas paremmin luopumaan siitä oikeasta Ihmisestä, joka ei ole paha ihminen, ei ole halunnut ehdoin tahdoin satuttaa minua, vaan on edelleen kriiseilyn ja sekaisuuden alla se ihminen, johon joskus rakastuin. Nyt se rakkaus on kuollut ja sydän taistelee irtipäästämisen kanssa vielä pitkään. Mutta voin luopua siitä oikeasta ihmisestä hyvine ja huonoine puolineen. Aiemmin olen ehkä liikaa sisimmäsäni ollut vihan kautta irti Hänestä. Nyt joudun vielä hieman tekemään takapakkia ja irroittautumaan hänestä sellaisena kuin hän oikeasti on. Luopumisen tuskaa siis tiedossa lähipäivinä.

Toisaalta nyt sovimme, ettemme enää viesteile tämän aiheen parissa muutamaan kuukauteen. Annamme asian olla. Kenties joskus tätä kannattaa vielä vähän kelailla yhdessäkin, mutta vaikein on nyt ohi. Olen saanut jonkinlaisen rauhan vaikka se kivulias toki onkin.