Niin tärkeää kuin hauskanpitäminen onkin meille tuoreille sinkuille, niin huomaan että puoli kuuteen asti valvominen lauantaina ei päästä seuraavina päivinä helpolla. Jo ihan ok sisäinen tunnelma on vaihtunut liskojen yön kautta takaisin alakuloisuuteen ja suruun. Hienoa on tiedostaa, että todennäköisesti hyvien yöunien ja vaikkapa juoksulenkin jälkeen olo on varmasti ok, mutta eihän se juuri nyt hirveästi auta.
Sain tänään tietää, että pääsin haastavassa opikelijahaussa 3. vaiheeseen (opiskelupaikka, joka on ollut haaveenani erittäin pitkään). Tämän pitäisi antaa minulle iso hyvänolon tunne, mutta ei tunnu missään. :-( Ei iloa, ei hyvää fiilistä...
Nyt aprikoin, pitäisikö ottaa koira kainalossa pienet avainunet vai ottaa itseään niskasta kiinni ja raahauua juoksemaan sateen jälkeisille asfalttipoluille. Ilma olisi kyllä raikas ja piristyisin. Hmmm. Ehkä teen molemmat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti