Ohi on...

Ohi on... Nimittäin se lauantain ankaran juhlinnan aiheuttama pahaolo, jota erehdyin jo luulemaan taaksepäin menemisenä eroprosessissa. Se olikin lähinnä unenpuutteen ja krapulan aiheuttamaan toivottomuutta. \o/

Täsä on tullut ihan liikaa kelailtua miltä Hänestä tuntuu tällä hetkellä. Onkohan Hän yhtään rikki erosta enää? Onko Hänellä ja uudelle miehellä mukavaa yhdessä? Ja tänään päätin, ettei tuollainen kelailu itseasiassa vie omaa oloani mihinkään suuntaan, eikä se ole sitä oikeanlaista reflektointia. Tuollaisten asioiden mietiskely tekee oikeastaan puhtaasti hallaa omalle hyvinvoinnilleni. Asia on yksikertaisesti niin, ettei noilla asioilla valitettavasti ole enää väliä minulle. Hän ei ole elämässäni, eikä Hänen nykyisellä elämällään ole minulle enää merkitystä.

Tosiasiassahan se, onko Hän yksin kaksin tai jalkapallojoukkueen ei vie omaa eroprosessiani suuntaan jos toiseen. Samoin se, onko Hän täysin yli erosta vai onko Hän edes pystynyt aloittamaan todellista eron käsittelyä on yhtälailla merkityksetöntä minun oman kehitykseni kannalta. Kai nämä ovat niitä yksinolemisen outouksia, kun ei enää tarvitse murehtia Hänen hyvinvointiaan. Se on vieläkin lähes automaattista ja varmasti menee aikaa, etten enää tee sitä. Jatkossa kun päässäni alkaa pyöriä tuon suuntaisia ajatuksia, pyrin viemään ne muualle joko aloittamalla tekemään jotain tai sitten vain yritän ajatella jotain muuta. Näin yksinkertaista se on.

Nyt kun paniikki ja muut ovat kaukana takana päin, huomaan etten enää pelkää kivuntunteita, joita joskus tulee. En pelkää olla yksin enkä oikeastaan pelkää jääväni yksin koko elämäksenikään. Yritän ottaa tunteet vastaan sitä mukaa kuin ne tulevat ja käsitellä niitä. Surua suren pois, vihaa yritän käsitellä ja iloa ja hyvää oloa syleilen koko sydämestäni. Mutta nyt pitää myös alkaa valvomaan vähän mitä tunteita sitä käsittelee ja minkälaisia ajatuksia sitä antaa päässä pyöriä. Oikeanlaisia ajatuksia ja tunteita ovat esimerkiksi menetetyn suhteen sureminen, yhteisen tulevaisuuden ja haaveiden menettämisen ikävöinti, omien huonojen tekojen sureminen ja hyväksyminen yms. Kiellettyjen ajatusten listalla taas ovat Hänen nykyinen vointinsa, Hänen uusi suhteensa, Hänen uusi miehensä yms.

Nyt siis aletaan hakea laatua niihin ajatuksiin ja tunteisiin. Ja keskitytään itseensä. Ehkä elämänfilosofia: "Minä itse, minä itse" on nyt muutaman kuukauden ajan sallittua. Pitää löytää kolhitun itsetunnon tilalle se oma sopivasti itsetuntoinen, muttei koskaan itsetietoinen minä. Eli nyt pitää vaan viettää aikaa itsensä kanssa ja nauttia siitä! Onneksi on kevät ja kesä tuloillaan. Kaikki tuntuu jotenkin helpommalta, kun aurinko paistaa ja voin makailla koira kainalossa parvekkeella...