Sweet dreams are made of this

On se kumma, että alitajunnan pitää lähes joka aamu kiusata unilla Hänestä. Kun nykyisin hereilläoloaikana alkaa vihdoin olla ajoittain yllättävänkin siedettävä olo (aamuja lukuunottamatta), niin sitten öisin on pakko kiusata itseään erilaisilla toinen toistaan kiusallisemmilla unilla.

Toissa yönä näin unta, että olimme Hänen kanssaa vielä yhdessä ja asuimme Tampereella. Sitten hän aivan yhtäkkiä kertoi olevansa ihastunut johonkin bandin omaavaan mieheen ja sain kokea unessa täydellisen sydämenmurskaantumisen tunteen. Positiivista oli korkeintaan se, että kun heräsin, niin tajusin ettei enää satu niin paljoa kuin unessa. Silti se nosti ikävästi pintaan eroon liittyviä tunteita.

Viime yönä Hän oli lähdössä ystäviensä kanssa ulos ja minä (täysin poiketen oikean elämän käytöksestä) en olisi halunnunnut antaa hänen mennä. Tunsin unessa epävarmuutta ja pelkoa siitä, että hän ei olisi minua kohtaan uskollinen. Lisäksi hän vielä lähtiessään kuiskasi korvaani, ettei Hänellä ole edes alushousuja päällä. Ja tästä sitten taas heräsin mukavaan fiilikseen maanantaiaamuna. Miksi pääni haluaa kiusata minua tällä tavalla!?

Maalaisjärjellä voisi kuvitella, että jonkinsortin luottamuspulaa käsitellään alitajunnassa melko aktiivisesti öiden aikana. Outoa täsä on se, että kuten viime mailissa mainitsin, en enää hirveästi ole rikki siitä toisesta ihmisestä Hänen elämässään. Suru tulee tällä hetkellä lähinnä itse erosta ja siitä, ettei Hän enää ole osa elämääni. En vieläkään ajoittain pysty ymmärtämään miten nopeasti kaikki tapahtui. Mutta uusi mies ei ole akiivisesti mielessäni. Olin ajatellut, että olisin siis jo vähän päässyt siitä asiasta yli, mutta unet pistävät miettimään, josko sittenkään olen sinut asian kanssa.

En tiedä miten asiaa pitäisi käsitellä? Pitäisikö asian vain antaa olla vai pitäisikö mieluummin mennä uuden miehen oven eteen odottamaan ja pamauttaa turpaan vai mikä olisi se oikea tapa päästä tilanteen kanssa sinuiksi? Ehkä annan unien käsitellä asiaa ja toisaalta varmastikin uusi mies on asiaan hyvin syytön, joten hän tuskin ansaitsee ylläriä. Exää kohtaan minä näitä luottamuksen menettämiseen ja petetyksi tulemiseen liittyviä tunteita läpi käyn. Harmillista kun emme ole edes keskusteluväleissä, ehkä se voisi ainakin jossain vaiheessa vähän auttaa ymmärtämään ja edistymään.

Mutta nyt puheet seis ja töiden pariin maanantaiaamun kunniaksi.