Pitkästä aikaa...

Kesä alkaa olemaan takana ja mukavasti sai irtiottoa kaikesta. Tuli vietettyä aikaa Etelä-Euroopassa, jossa sielu aina lepää ja arkiset ongelmat unohtuvat hyvän ruoan, viinin, jäätelön, vertansa vailla olevan kahvin ja lämmön parissa. Nyt arki on alkanut ja vanhat ajatukset ovat hieman palanneet mieleen...

Olen seurustellut uuden naisen kanssa ja kesä on mennyt ihan mukavasti. Ehkä jonkinlainen etäisyys on vaivannut suhdetta, mutten oikein tiedä johtuuko se omasta tilanteestani vai pikemminkin uuden naisen persoonasta. Olen myös nähnyt exää aika usein yhteisen lemmikin vuoksi. Ja huomaan, etten vielä ole valmis kovin usein kohtaamaan häntä. Vaikka sinänä olen ihan ok eron suhteen ja ihan tyytyväinen, etten ole hänen kanssaan enää, en kyllä missään nimessä ole antanut anteeksi. Ja liian usein näkeminen ehdottomasti aiheuttaa negatiivisia tunteita. Se palauttaa mieleen niitä kivuliaita tuntemuksia. Ja huomaan, että hän osaa edelleen olla täysin itsekäs ja on tehnyt asioita vain itseään ajatellen. Jotenkin jopa vähän harmittaa, että jousun lemmikkimme takia olemaan yhteydessä häneen. Voisin varmasti paremmin, kun häntä ei tarvitsisi nähdä ollenkaan.

Sinänsä positiivista on kuitenkin se, että luottamus itseeni on alkanut palata mukavasti. Osaan olla luottavainen paremmin kuin muutama kuukausi sitten. Uudessa suhteessa huomasin, että jos hän oli ulkona ilman minua, aloin miettiä mitä hän tekee. Tämä oli minulle täysin uusi tunne ja hyvin ärsyttävää. Onneksi osasin sen verran analysoida itseäni, että tajusin epäluottamuksen johtuvan erosta. Ja nyt kun aikaa on kulunut, nämä epäluottamuksen tunteet ovat vähentyneet. On se ihmismieli kummallinen - ja onneksi palautuvainen.

Lisähuomiona voin sanoa, että eroprosessi on varmasti nopeampi ja tehokkaampi, jos malttaa olla yksin. Itse tapasin aika nopeastikin uuden ihmisen ja halusin lähteä siihen mukaan, koska se tuntui hyvältä. En halunnut periaatteesta välttää uutta suhdetta vaikka tiesin, että se olisi ollut järkevämpää. On ollut ihanaa viettää kesä jonkun kanssa, mutta huomaan myös, että kun aikaa tulee vietettyä aiempaa vähemmän yksin, niin sitä ei käsittele asioita samalla intensiteetillä, kuin yksin ollessa. Huomaan, että nyt kun olen ollut uudessa suhteessa muutaman kuukauden, niin alan taas kaipaamaan aikaa itselleni. Huomaan, että olisi pakko saada välillä rauhassa viettää aikaa itsekseen. Murehtia, iloita, itkeä, nauraa ja ihan vaan olla itselleen. Pitää vielä hakea kuka sitä onkaan ihan itsekseen ja vielä vahvistaa sitä omaa onnea.